Vapaat markkinat ratkaisu ilmastonmuutokseen

Eduskuntavaaleja on kovalla innolla propagoitu ilmastovaaleiksi. Ilmasto on kieltämättä merkityksellinen keskustelunaihe, mutta näkökulmat siihen ovat keskustelussa olleet hyvin rajoittuneita eikä niissä nähdä metsää puilta. Ratkaisukeskeisyys ja mahdollisuuksien näkeminen ovat täysin kadoksissa moraalipatsastelun viedessä kaiken tilan.

Keskeinen ilmastopropagoijien väite on, että talouskasvu ja toiminta ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi olisivat ristiriidassa ja niiden yhteensovittaminen mahdotonta. Kapitalistista järjestelmää syytetään jopa ilmastonmuutoksen aiheuttamisesta. Väitteet eivät pidä paikkaansa.

Ilmastosta korostetun huolissaan olevien toimenpide-esitykset ovat koskeneet länsimaisen tai vielä rajoitetummin suomalaisen ihmisen elintasoon puuttumista erilaisin kielloin, rajoituksin ja veroin sekä teollisen tuotannon alasajoa. Puheenvuoroissa jää hahmottamatta kokonaisuus ja unohtuu kaikki suhteellisuus. Suomalaiset 0,14 prosentin osuuksineen maailman päästöistä eivät vaikuta ilmastoon tippaakaan, teimme mitä hyvänsä niiden jopa täydelliseksi poistamiseksi.

Ongelmiin on puututtava siellä missä ne aiheutuvat. Paitsi että Suomi on maailman mittakaavassa myös päästöiltään hyvin pieni maa, se on lisäksi yhtenä harvoista maista kyennyt vähentämään päästöjään. Tekoja on vaadittava ja niitä on toteutettava suurissa saastuttajamaissa. Tämän joukon keskeisiä jäseniä ovat maat, joihin on tehokkaasti siirtynyt tuotantoa länsimaista halvempien tuottajahintojen takia, etunenässä Kiina.

Vaadittaessa tekoja Kiinan kaltaisilta mailta keskustelu siirtyy usein länsimaiden vastuuseen ja jonkinlaiseen velkaan siitä, että olemme saavuttaneet aiemmin sen elintason, jota kolmannessa maailmassa nyt tavoitellaan. Ilmastopropagoija siis haluaa jotain tehtävän, mutta ei edellytä sitä länsimaiden ulkopuolelta. Asetelma on erikoinen, kun muistetaan maailman väestönkasvun johtuvan nimenomaan kolmannessa maailmassa tapahtuvasta nopeasta kasvusta. Tämä kehittyvien maiden hillitsemätön väestönkasvu on myös suurin uhkatekijä ympäristölle.

Väestönkasvua hillitsee parhaiten elintason ja hyvinvoinnin nousu, jotka taas ovat seurausta yleisestä vaurastumisesta. Vaurautta kolmannen maailman maihin eli kehitysmaihin ei synnytetä kehitysavun voimin. Kehitysapu on luonteeltaan passivoivaa ja se tukee korruptoituneita ja epädemokraattisia valtarakenteita. Apu ei edes suuntaudu sinne mihin on tarkoitettu. Lisäksi kehitysapu toimii esteenä investointikulttuurille, jota kehitysmaat todella kaipaisivat.

Väestönkasvun hillitsemiseksi ja siten ilmaston ja ympäristön hyväksi toimitaan tehokkaimmin edistämällä vapaata markkinataloutta globaalisti. Tässä kohtaa yleensä älähdetään, että tämä merkitsisi kehitysmaissa olevan populaation ympäristölle haitallisten vaikutusten kasvamista länsimaiden tasolle. Vapaan markkinatalouden juurtuminen tarkoittaisi kuitenkin väestöräjähdyksen ehkäisemistä. Lisäksi voidaan kysyä, miksi kehitysmaiden tie elintason ja hyvinvoinnin nousuun pitäisi olla samanlainen kuin länsimaiden historiassa on ollut. Eikö siellä voitaisi edetä saman tien markkinatalouden askelia siten kuin mihin länsimaat ovat siirtymässä: kestävin tavoin toimiviin markkinoihin?

Erityisesti Suomen kannalta ilmastonmuutos kannattaa nähdä mahdollisuutena suomalaiselle yrittäjyydelle, osaamiselle ja teknologialle. Suomessa on osattu tehdä asioita hyvin ja siitä on otettava hyöty irti globaalisti – niin ympäristön kannalta kuin bisnesmielessä. Ratkaisujen luomisessa ilmastonmuutoksen varalle on valtava potentiaali. Kysynnän tällaisille ratkaisuille jatkuvasti kasvaessa niille muodostuu markkinoilla myös tarjontaa. Tässä Suomi voisi ottaa etulyöntiaseman.

Vapaat markkinat luovat, kehittävät, tuottavat ja ennen kaikkea levittävät ratkaisut tehokkaimmin. Kilpaa erilaisia kieltoja, rajoituksia ja veroja eli erityisesti pientä ihmistä kiusaavia toimenpiteitä huutelevat poliitikot eivät edesauta isossa kuvassa yhtään mitään. Tarkoitus on vain kiillottaa omaa kilpeä. Markkinatalouden ja ilmastotoimien asettaminen vastakkain on poliitikoilta paitsi itsekästä ja lyhytnäköistä myös äärimmäisen haitallinen teko sitä työtä kohtaan, jota suomalaisella yrityskentällä tehdään jo nyt ja voitaisiin tehdä huomattavasti enemmän, kun sille annettaisiin mahdollisuus.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *